MOONA  (säv. & san. Mika Hatula)

 

Levoton tuuli puita heiluttaa,

pölyä, hiekkaa silmiin nostattaa.

Kadulla ei oo montaa kulkijaa.

Aseman kahvila jo aukeaa.        

            Moona    -         sua odotetaan.

            Moona    -         missä viivyt sä taas?

            Oot toivoton  -   aina myöhässä...

 

Lukaisen päivän lehden. Hörppään teen.

Ikkunapöydän ääreen sitten meen.

            Moona    -         vihdoinkin tuut!       

            Moona    -         päihität muut!

            Oot hervoton  - aina vauhdissa...

 

                        Ihmiset luulee sua nuoremmaksi,

                        koska oot tommonen luonnonlapsi.

                        Sinuun ei synkkyys ja ahdistus tartu.

                        Etkö sä aikuiseks milloinkaan vartu?

                        Pitkäksi seurassas ei käy aika;

                        tarinaa riittää ja nauru raikaa.

                        Paria meistä ei koskaan tullu

                          - sen verran hullu oot...

 

Viitisen vuotta sitten tavattiin.

Satuttiin samaan pieneen divariin.

Keräilyharvinaisuus huomattiin:

hamuttiin samaa vanhaa vinyylii.

            Moona    -         makusi sun           

            Moona    -         on sama kuin mun...  

            Kun tavattiin  -  se heti huomattiin...

 

                        Ihmiset luulee sua nuoremmaksi,

                        koska oot tommonen luonnonlapsi.

                        Sinuun ei synkkyys ja ahdistus tartu.

                        Etkö sä aikuiseks milloinkaan vartu?            

                        Vaellat hilpeenä maailmassa

                        kuin oisit syntymähumalassa.

                        Paria meistä ei koskaan tullu        

                          - sen verran hullu oot...

 

Levoton tuuli puita heiluttaa.

Keväinen ilma mieltä nostattaa.

            Moona    -         oot ihmeellinen.

            Moona    -         sua rakasta en,      

            mut ystävyys  - kauan jatkukoon...