ALBUMIARVOSTELUJA (Kahvila Kaihomieli)
 

 

Turun Sanomat (20.5. 2011):

"Oulusta tulleessa musiikillisessa tervehdyksessä sanotaan, että Mikan Paja tarjoilee tarinoita ja tuokiokuvia tarttuvasti polveilevina pop-melodioina sekä ilmavasti rullaavina sovituksina. Pajan Mikaksi osoittautuu Mika Hatula, laulaja, lauluntekijä ja bändin basisti.

Porukka pitäisi nähdä ja kuulla livenä. Uskon, että juuri niin nämä tarinat ja ne ilmavat sovitukset parhaiten pääsevät esille. Kahvila Kaihomielen tarinat ovat tajunnan virtaa. Hyvä juttu, että linja on oma, vaikka biisit alkavat muutaman raidan jälkeen tuntua ehkä liikaakin toisiinsa liimautuneilta. Ilahduttava poikkeus kahvilan kattauksessa on tunnelmallinen Moona, johon hyvän sävyn tuo Sanna Pylvään saksofoni. Levyn tarjonta ei ole mitään Iskelmän peruskamaa, ja se on hyvä se. Tykkäsin Moonan lisäksi myös hitaasta jazzvivahteisesta päätösbiisistä Juhlien jälkeen. Siinäkin tunnelmoi upeasti se saksofoni..."

                                                                                      (Jukka Saarinen)

www.desibeli.net (20.2.2011)

"Hattarankevyttä suomenkielellä esitettyä poppia, onko moista koskaan liikaa? Mielestäni ei, kunhan kyseessä on riittävän tasokas esiintyjä.
Mikan Paja ei ylitä rimaa esikoisensa jokaisella kappaleellaan, mutta parhaimmillaan yhtye maalaa auringon vaikka keskelle talvisinta taivasta.

Kahvila Kaihomieli poppailee hetkittäin vallattomasti, mutta on myös melankolisuuteen taipuvainen kiekko, kuten nimikin antaa jo ymmärtää.
Pienistä varjoista huolimatta aurinkoinen positiivisuus leimaa kaikkia kappaleita, jopa niitä joissa tarinat ovat haikeita.

 

Maailmanparantaja järkyttyy Afrikan tilasta ja masentuu, mutta kappaleen viesti on silti lopulta; ”kanssasi kuljen huomiseen / se vielä valoon sut vie.”
Mikan Paja lainaa rohkeasti muilta ja joskus tämä työ toimii paremmin kuin toisinaan. Kovasti Kauko Röyhkältä kuulostava Moona menee jo pastissiksi,
ja Soudellaan viistää todella läheltä Suurlähettiläiden tekosia. Vastaavasti Takiainen tarraa omintakeisella tavallaan kiinni, vaikka biisi tutulta kuulostaakin, ja Neljä haavetta toimii kaikesta naiiviudestaan huolimatta. Tai ehkä pieni lapsenmielisyys onkin se juttu, jota ilman haaveet eivät toteutuisi.

Pajallaan ahkeroinut Mika Hatula on säveltänyt ja sanoittanut jokaisen kappaleen, sovitusten jakautuessa osittain bändin harteille.
Yhden miehen visio on toteutunut,  mutta ehkä pieni vastuun jakaminen olisi tuonut muassaan monipuolisemman kokonaisuuden.
Pajan työ on kyllä laadukasta, mutta samalla hiukan tasalaatuista."
 

                                                                                           (Mika Roth)

 

Kaleva (11.2.2011):

Tyylikäs melodinen kokonaisuus

"Vaikka oululainen laulaja-lauluntekijä-basisti Mika Hatula on julkaissut omakustannelevyjä jo 1980-luvun lopulta saakka, on Mikan Paja -kokoonpanon Kahvila Kaihomieli hänen ensimmäinen pitkäsoittonsa.

Jostain valtavirta-, indie- ja iskelmäpopin välimaastosta paikkaansa etsivä albumi onkin tyylikäs ja harkittu kokonaisuus. Alkuun heitetty reipas pop-ralli Neljä haavetta antaa turhan suoraviivaisen kuvan kahvilan tarjonnasta, joka yltää jazzin ja bossa novan sävyissä maalailevasta tunnelmapalasta (Moona) aina kevyeen grooveen (Soudellaan).

Sanoituksissaan naivistisiin tarinoihin tykästynyt Hatula on hieman höllentänyt hengästyttävän tiuhaan tikuttavista riimeistä. Nyt hän ei välttämättä hae täydellistä riimiä, ja useimmiten tekstit ovat jopa ilmavia.

Hatula on tehnyt ikänsä melodisia ja tarttuvia biisejä, mutta hänen kirkas ja voimakas lauluäänensä on jakanut mielipiteitä. Saman seikan kanssa on sulattelemista edelleen."
                                                                                          (Anssi Juntto)

 

 

DEMOARVOSTELU (Soundi 11/2007)

 

Mikan Paja:

Laiturilla - Tähtitorni - Kiinalainen horoskooppi - Beatlesin levyt - Lupaus

 

”Kevyttä bossanovapoppia Oulusta! Jo ensimmäinen raita osoittaa, että mitään tyypillisintä kamaa ei Mikan Pajasta tule, mistä iso plussa. Muuten näytteellä vieraillaan vuoroin soulin, iskelmän ja funkin parissa. Hyvin touhu kulkee soitonkin puolesta. Meiningissä on hienoa leikittelevyyttä, eikä bändiläisillä tunnu olevan tarvetta turhaan soittotaidon esittelyyn, mikä on aina tervettä.

 

Yhtyeen nokkelasta suomipopista tulee paikoin mieleen iskelmällinen versio Kauko Röyhkästä tai aikuisempi versio Karkkiautomaatista. Mitään modernia bändistä ei löydy, mistä kertoo jo laulaja-lauluntekijä Mika Hatulan ulkomainen suosikkibändi The Beatles.

 

Paikoin tyylissä on aistittavissa vaara värittömän radioiskelmän puolelle lipsumiseen, joten kannattaa muistaa pitää leikkimieli ja kokeilunhalu vahvasti mukana.”