ALBUMIARVOSTELUJA (Kahvila Kaihomieli)
Turun
Sanomat (20.5. 2011):
"Oulusta
tulleessa musiikillisessa tervehdyksessä sanotaan, että Mikan Paja
tarjoilee tarinoita ja tuokiokuvia tarttuvasti polveilevina
pop-melodioina sekä ilmavasti rullaavina sovituksina. Pajan Mikaksi
osoittautuu Mika Hatula, laulaja, lauluntekijä ja bändin basisti.
Porukka pitäisi
nähdä ja kuulla livenä. Uskon, että juuri niin nämä tarinat ja ne
ilmavat sovitukset parhaiten pääsevät esille. Kahvila Kaihomielen
tarinat ovat tajunnan virtaa. Hyvä juttu, että linja on oma, vaikka
biisit alkavat muutaman raidan jälkeen tuntua ehkä liikaakin
toisiinsa liimautuneilta. Ilahduttava poikkeus kahvilan kattauksessa
on tunnelmallinen Moona,
johon hyvän sävyn tuo Sanna Pylvään saksofoni. Levyn tarjonta ei ole
mitään Iskelmän peruskamaa, ja se on hyvä se. Tykkäsin Moonan
lisäksi myös hitaasta jazzvivahteisesta päätösbiisistä
Juhlien jälkeen.
Siinäkin tunnelmoi upeasti se saksofoni..."
(Jukka Saarinen)
www.desibeli.net
(20.2.2011)
"Hattarankevyttä suomenkielellä esitettyä poppia, onko moista
koskaan liikaa? Mielestäni ei, kunhan kyseessä on riittävän tasokas
esiintyjä.
Mikan Paja ei ylitä rimaa esikoisensa jokaisella kappaleellaan,
mutta parhaimmillaan yhtye maalaa auringon vaikka keskelle
talvisinta taivasta.
Kahvila Kaihomieli poppailee hetkittäin vallattomasti, mutta on myös
melankolisuuteen taipuvainen kiekko, kuten nimikin antaa jo
ymmärtää.
Pienistä varjoista huolimatta aurinkoinen positiivisuus leimaa
kaikkia kappaleita, jopa niitä joissa tarinat ovat haikeita.
Maailmanparantaja järkyttyy Afrikan tilasta
ja masentuu, mutta kappaleen viesti on silti lopulta; ”kanssasi
kuljen huomiseen / se vielä valoon sut vie.”
Mikan Paja lainaa rohkeasti muilta ja joskus tämä työ toimii
paremmin kuin toisinaan. Kovasti Kauko Röyhkältä kuulostava Moona
menee jo pastissiksi,
ja Soudellaan viistää todella läheltä Suurlähettiläiden
tekosia. Vastaavasti Takiainen tarraa omintakeisella
tavallaan kiinni, vaikka biisi tutulta kuulostaakin, ja Neljä
haavetta toimii kaikesta naiiviudestaan huolimatta. Tai ehkä
pieni lapsenmielisyys onkin se juttu, jota ilman haaveet eivät
toteutuisi.
Pajallaan ahkeroinut Mika Hatula on säveltänyt ja sanoittanut
jokaisen kappaleen, sovitusten jakautuessa osittain bändin
harteille.
Yhden miehen visio on toteutunut, mutta ehkä pieni vastuun
jakaminen olisi tuonut muassaan monipuolisemman kokonaisuuden.
Pajan työ on kyllä laadukasta, mutta samalla hiukan tasalaatuista."
(Mika Roth)
Kaleva (11.2.2011):
Tyylikäs melodinen kokonaisuus
"Vaikka oululainen laulaja-lauluntekijä-basisti Mika Hatula on
julkaissut omakustannelevyjä jo 1980-luvun lopulta saakka, on Mikan
Paja -kokoonpanon Kahvila Kaihomieli hänen ensimmäinen
pitkäsoittonsa.
Jostain valtavirta-, indie- ja iskelmäpopin välimaastosta paikkaansa
etsivä albumi onkin tyylikäs ja harkittu kokonaisuus. Alkuun
heitetty reipas pop-ralli Neljä haavetta antaa turhan suoraviivaisen
kuvan kahvilan tarjonnasta, joka yltää jazzin ja bossa novan
sävyissä maalailevasta tunnelmapalasta (Moona) aina kevyeen grooveen
(Soudellaan).
Sanoituksissaan naivistisiin tarinoihin tykästynyt Hatula on hieman
höllentänyt hengästyttävän tiuhaan tikuttavista riimeistä. Nyt hän
ei välttämättä hae täydellistä riimiä, ja useimmiten tekstit ovat
jopa ilmavia.
Hatula on tehnyt ikänsä melodisia ja tarttuvia biisejä, mutta hänen
kirkas ja voimakas lauluäänensä on jakanut mielipiteitä. Saman
seikan kanssa on sulattelemista edelleen."
(Anssi Juntto)
DEMOARVOSTELU (Soundi 11/2007)
Mikan Paja:
Laiturilla - Tähtitorni -
Kiinalainen horoskooppi - Beatlesin levyt - Lupaus
”Kevyttä bossanovapoppia Oulusta!
Jo ensimmäinen raita osoittaa, että mitään tyypillisintä kamaa ei
Mikan Pajasta tule, mistä iso plussa. Muuten näytteellä vieraillaan
vuoroin soulin, iskelmän ja funkin parissa. Hyvin touhu kulkee
soitonkin puolesta. Meiningissä on hienoa leikittelevyyttä, eikä
bändiläisillä tunnu olevan tarvetta turhaan soittotaidon esittelyyn,
mikä on aina tervettä.
Yhtyeen nokkelasta suomipopista
tulee paikoin mieleen iskelmällinen versio Kauko Röyhkästä tai
aikuisempi versio Karkkiautomaatista. Mitään modernia bändistä ei
löydy, mistä kertoo jo laulaja-lauluntekijä Mika Hatulan ulkomainen
suosikkibändi The Beatles.
Paikoin tyylissä on aistittavissa
vaara värittömän radioiskelmän puolelle lipsumiseen, joten kannattaa
muistaa pitää leikkimieli ja kokeilunhalu vahvasti mukana.”